Turajärvellä toteutettiin 26.8.-28.8.2024 verkkokoekalastukset Nordic-tutkimusverkoilla. Verkkokoekalastuksen suoritti Eurofins Ahma Oy. Verkkokoekalastus oli osa Satavesi virtaa – paikallisvedet paremmiksi hanketta. Eurofins Ahma Oy:n kirjoittama raportti löytyy täältä: Turajärven verkkokoekalastukset vuonna 2024.
Koeasetelma
Turajärvellä koekalastuksen pyyntiponnistus oli yhteensä 20 verkkoyötä ja kaikki verkot laskettiin pohjapyyntiin. Koekalastusten aikana vallitsi tuulinen sää ja pintaveden lämpötila oli noin 18 – 18,5 °C. Ilmiinjärvellä koekalastettiin yhteensä 16 verkkoyötä. Verkoista 6 kpl laskettiin pohjapyyntiin 0 – 3 m syvyyteen ja 10 kpl pohja- ja pintapyyntiin 5+5 kpl) 3 – 10 m syvyyteen. Pintaveden lämpötila oli noin 18,5 °C. Koekalastuksen suunnittelussa ja toteutuksessa noudatettiin soveltuvin osin ohjetta Olin ym. (2014).
Kalastoseurannan tulokset
Vuonna 2024 Turajärven verkkokoekalastuksen saaliissa esiintyivät seuraavat kuusi kalalajia (suluissa lukumääräosuus): ahven (69 %), särki (23 %), lahna (5 %), kiiski (2 %), kuha (0,4 %) ja hauki (0,1 %). Koekalastuksen yksikkösaalis oli 1330 g ja 97 yksilöä verkkoyötä kohden. Saaliin biomassasta noin 57 % koostui ahvenkaloista ja 40 % särkikaloista. Ahvenen biomassaosuus oli 51,5 % ja särjen 34,5 %. Petoahvenien biomassaosuus oli 32 % ja petokalojen yhteensä noin 40 %.
Vuonna 2024 yksikkösaaliiden vaihtelu pyyntiöiden välillä oli tyypillisellä tasolla. Biomassayksikkösaaliin vaihteluväli oli 1049 – 1559 g/verkkoyö ja lukumääräyksikkösaaliin 73 – 117 kpl/verkkoyö.
Turajärveä on verkkokoekalastettu aiemmin vuonna 2019 Luonnonvarakeskuksen toimesta (Sairanen 2019). Yksikkösaalis näyttäisi olleen tuolloin yli kaksinkertainen vuoden 2024 koekalastukseen nähden (Kuva 4). Vuonna 2019 saalis oli systemaattisesti suurempi kaikkien saalislajien osalta, joten vuosien välinen ero selittyi luultavasti ainakin jossakin määrin pyydystävyyseroilla, jotka eivät olleet kytköksissä kalakannan runsauteen. Pyydystävyys voi vaihdella esimerkiksi veden lämpötilojen tai kalojen aktiivisuuden muutosten vuoksi. Viileinä kesinä koekalastusten yksikkösaaliit voivat olla selvästi pienempiä kuin lämpiminä kesinä. Vuonna 2019 Turajärven koekalastus tehtiin noin kuukautta aiemmin, mutta veden lämpötila oli peräti +23 °C, kun vuonna 2024 se oli lähes viisi astetta viileämpää.
Ahvensaalis
Vuonna 2024 Turajärven ahvensaaliin pituusluokkajakaumassa painottuivat pienikokoiset alkukesällä kuoriutuneet (0+) yksilöt. Pituusluokan 6 cm osuus ahvenen kappalemääräisestä saaliista oli jopa 63 %. Myös vuonna 2019 ahvenenpoikasia saatiin runsaasti, mutta ne olivat hieman pienempiä koekalastuksen aiemman ajankohdan vuoksi. Molempina koekalastusvuosina yli 10 cm ahvenia saatiin tasaisen niukasti. Myöskään petoahvenien lukumäärä tai biomassa ei eronnut toisistaan koekalastusvuosina. Vuonna 2019 petoahvenien biomassaosuus jäi kuitenkin pienemmäksi kuin vuonna 2024, koska vuonna 2019 särkikalojen yksikkösaalis oli suhteellisesti suurempi kuin vuonna 2024. Vuonna 2019 ahvenen lukumääräinen saalis oli yli kaksinkertainen vuoteen 2024 nähden, mutta biomassan osalta noin 1,5-kertainen.
Särki- ja lahnasaalis
Särjen pituusluokkajakaumissa oli nähtävissä selvä tasoero vuosien 2019 ja 2024 saalismäärien välillä. Vuonna 2019 särjen lukumääräinen saalis oli noin kaksinkertainen vuoteen 2024 nähden. Vuonna 2024 saaliissa esiintyi runsaimmin 12 – 13 cm ja 9 – 10 cm mittaisia yksilöitä. Nuorin vuosiluokka puuttui saaliista käytännössä kokonaan ja luultavasti se johtui pyyntiteknisistä ja pyydystävyyteen liittyvistä tekijöistä heikon lisääntymismenestyksen sijaan. Särkisaaliissa ei esiintynyt juurikaan kookkaampia yli 20 cm yksilöitä, mikä on tavanomaista rehevissä järvissä.
Turajärven lahnasaaliissa esiintyi runsaasti 9 – 10 cm mittaisia yksilöitä vuosina 2019 ja 2024. Vuonna 2024 yli 20 cm lahnoja ei saatu saaliiksi lainkaan. Vuonna 2019 yli 16 cm lahnojen saalis olikin selvästi suurempi kuin vuonna 2024. Lukumäärältään vuoden 2019 lahnasaalis oli 2,5 kertaa suurempi kuin vuonna 2024. Biomassan osalta ero oli lähes 12-kertainen.
Kahden koekalastusvuoden perusteella Turajärven kalasto ei ole poikkeuksellisen särkikalavaltainen. Järvessä esiintyy kuitenkin lukumääräisesti runsaasti pienikokoista kalaa, koska saaliskalojen keskipaino on ollut molempina vuosina 13 – 14 g. Erityisesti ahvenia on saatu saaliiksi paljon ja nykyhetkellä ahven näyttäisikin olevan järven valtalaji niin kalojen lukumäärällä kuin biomassallakin mitattuna.
Kuha
Vuonna 2024 Turajärven lukumääräinen kuhasaalis oli selvästi pienempi kuin vuonna 2019 (ero n. 10-kertainen), jolloin saatiin runsaasti etenkin 5 – 6 cm mittaisia yksilöitä. Vuonna 2024 kuhasaalis koostui yksittäisistä 8 ja 11 cm sekä muutamista 20 – 26 cm yksilöistä. Yli 30 cm yksilöitä ei kumpanakaan koekalastusvuonna saatu kuin yksi.
Kiiski
Turajärven kiiskisaalis koostui tavanomaisesti pienistä 4 – 10 cm mittaisista yksilöistä. Vuoteen 2019
verrattuna kiisken kokojakaumassa ei näyttäisi tapahtuneen muutosta.
Petokalojen suhde
Nykyhetkellä Turajärvellä näyttäisi esiintyvän kohtalaisen runsaasti petokaloja, etenkin verrattaessa tuloksia matalien humusjärvien luonnontilaan, jossa petomaisten ahvenkalojen biomassaosuus oli 14 % (Aroviita ym. 2019). Petokalojen biomassaosuus oli noin 40 % (petom. ahvenkalat 37 %), kun vuonna 2019 se oli n. 25 %. Kookkaamman ahvenen lisäksi koekalastuksissa saatiin saaliiksi vähäinen määrä haukia ja kuhia. Tutkimusverkko ei sovellu erityisen hyvin haukikannan runsauden arviointiin. Kuhakannan osalta voitaneen todeta, että se ei näyttäisi ainakaan runsastuneen vuoteen 2019 verrattuna. Toisaalta kahden koekalastusvuoden pohjalta muutosten arviointiin liittyy voimakkaita epävarmuustekijöitä.
Päätelmiä
Turajärven verkkokoekalastuksen saalismäärä ja lajikoostumus oli jokseenkin odotettu järven rehevyystaso huomioiden. Vuonna 2024 saatiin saaliiksi kohtalaisen runsaasti petokaloja, eikä särkikalojen saalista voitu pitää poikkeuksellisen suurena.
Turajärveä on koekalastettu vastaavalla tavalla aiemmin vuonna 2019 ja tuolloin koekalastusten yksikkösaalis oli huomattavasti korkeampi kuin vuoden 2024 koekalastuksessa. Eri vuosina tehtyjen koekalastusten saaliissa voi olla selviä tasoeroja ilman, että kalaston runsaus olisi muuttunut suuntaan tai toiseen. Vuoden 2019 korkeampaa saalistasoa saattoi esimerkiksi selittää koekalastuksen suotuisammat olosuhteet, kuten lämmin vesi ja vähätuulinen sää.
Turajärvellä saaliskalojen lukumääräinen yksikkösaalis näyttäisi olevan selvästi ekologisen tilan vertailujärvien (MVh) tasoa korkeammalla. Vuonna 2024 muuttujan arvosana oli välttävä ja vuonna 2019 peräti huono. Biomassayksikkösaalis oli vuonna 2019 puolestaan välttävä, mutta vuonna 2024 erinomainen. Särkikalojen biomassaosuus on vaihdellut tyydyttävästä erinomaiseen. Petomaisten ahvenkalojen biomassaosuus (ei enää käytössä ekol.tilan luokittelussa) on pysytellyt jokseenkin erinomaisella tasolla, mutta muuttujan arvojen vaihtelu on ollut melko suurta.
Turajärvellä kahden eri vuosina tehdyn koekalastuksen keskeiset tulosmuuttujat indikoivat jossakin määrin selvemmin hoitokalastuksen tarvetta kuin Ilmiinjärvellä. Koska kalaston tilassa voi tapahtua jo viidessä vuodessa merkittäviä muutoksia, ei hoitokalastuksen tarvetta arvioitaessa voi antaa enää liiemmin painoarvoa vuoden 2019 koekalastuksen tuloksille. On myös vaikea arvioida missä määrin hoitokalastuksilla olisi mahdollista kohentaa Turajärven kalayhteisön tilaa tai vaikuttaa vedenlaatumuuttujiin, kuten levän määrään tai veden sameuteen. Turajärvellä hoitokalastuksen vaikutusten pysyvyys voi lisäksi olla heikompi kuin selvemmin sisäkuormitteisissa vesistöissä, joten ensisijaisesti tulisi tarkastella valuma-alueen vesiensuojelun kohentamisen mahdollisuuksia. Syken vesistömallijärjestelmän (WSFS-VEMALA) tulostamien fosforikuormituksen skenaarioiden perusteella ulkoinen kuormitus tulisi kasvamaan nykyisestä vuoteen 2053 mennessä merkittävästi ilman vesienhoidon monipuolisia toimenpiteitä.